|
Suuri, hiljainen ja vakava ilo Monotypioideni nimet ovat kertovia ja usein useammankin lauseen mittaisia. Käyttämällä sanoja tasa-arvoisena välineenä kuvan kanssa teen vedoksista säkeitä, joista koostan näyttelyitä varten suurempia kuvalauluja. Kuvat saavat alkunsa valppauden hetkinä, jolloin näen selvästi, mitä elämässäni on tekeillä. Todellinen elämänilo syntyy sellaisina hetkinä uudelleen. Usein näen juuri silloin edessäni uuden ja yllättävän kuvan, jonka myöhemmin työhuoneella vedostan. Tätä minulle tapahtuu varsinkin Raisa Kaipaisen ja Torsten Ruegerin Työskentelyni on leikkiä kuvilla ja sanoilla, ja laulun aiheena on aina se, miten hyvä onkaan olla elossa. Silti, tai juuri sen vuoksi, töissäni on aina rinnalla myös vakava vire: se, että olemme elossa nyt, merkitsee sitä, että myös kuolemme, milloin se sitten tapahtuukin. Todellisessa elämänilossa on aina mukana tieto kuolemasta. Mitä tehdä tällä arvokkaalla elämällä?
|